Anneli muutti takaisin kotiseudulle Savonlinnaan neljänkymmenen Helsingissä vietetyn vuoden jälkeen vuonna 2019. Työuran hän oli tehnyt lastenpsykiatrian parissa. Puolison kanssa uusi koti löytyi Savonlinnan vanhimmalta kadulta, Linnankadulta, Olavinlinnan läheisyydestä. Voimakas kipu on ollut Annelin väsymätön ja periksiantamaton kumppani jo 1990-luvulta eikä leikkauksella ole voitu tilannetta korjata. Savonlinnaan muuton jälkeen kivun hallitsema arki oli muuttunut niin haastavaksi, että ajatus kotona asumisesta alkoi tuntua mahdottomalta. Anneli hakeutui fysioterapeutille, joka etsi ratkaisuja helpottaa hermokipuja ja selviytymään arjessa paremmin. Fysioterapian kautta löytyi puolestaan terveydenhuollosta kuntoutusohjaaja, joka suositteli Kelan yksilökuntoutukseen hakeutumista ja auttoi Annelia viemään asiaa eteenpäin häntä hoitavan neurologin kanssa. Yhteistyössä neurologin kanssa syntyi kuntoutussuunnitelma ja Anneli haki harkinnanvaraista yksilökuntoutusta Kelasta.

Kuntoutus Kruunupuistossa alkoi viikon jaksolla marraskuussa 2023 ja haastatteluhetkellä toinen viikon mittainen jakso on juuri päättynyt helmikuussa 2024. Kuntoutuksesta Anneli kertoo saaneensa ennen kaikkea rohkeutta toimimiseen kivun kanssa ja kivusta huolimatta. Kruunupuiston fysioterapeutti Annina sai rohkaistua ja kannustettua ensimmäisellä jaksolla Annelin allasterapiaan. Annina sai Annelin uskomaan, että vedessä liikkuminen kannattaa kaikesta huolimatta. Altaasta pois noustessa iskevä lamauttava kipu, oli saanut Annelin jo vuosia aiemmin luopumaan uimahallissa käynnistä. Uuden rohkeuden ja sinnikkyyden turvin Anneli on puolisonsa kanssa käynyt Savonlinnan uimahallissa viikoittain marraskuusta lähtien. Rohkeuden lisäksi Anneli kertoo saaneensa kuntoutuksesta toivoa, että vielä ei olla menossa hautaan ja elää kannattaa. Kipu synnyttää ajatuksia, että ei enää jaksa eikä mikään kannata. Kipu sammuttaa elinvoiman ja luovuuden, syö hapen ja etäännyttää ihmissuhteet. Annelin mukaan kipu synnyttää ärtymyksen, jonka rinnalle ei saa mistään hyvää oloa. Usko omaan jaksamiseen on jatkuvasti koetuksella.

Anneli on kiitollinen perheensä tuesta ja siitä tuesta mitä hän on saanut terveydenhuollosta ja nyt kuntoutuksesta. Kuntoutuksesta hän nostaa esille moniammatillisuuden, mikä hänelle todentui joustavuutena, haluna etsiä ja löytää jokaiselle yksilöllisiä vaihtoehtoja ja juuri hänen tarpeisiinsa soveltuvia ratkaisuja. Moniammatillinen ymmärrys, on Annelin mukaan sitä, että aina löydetään keinoja auttaa jaksamisessa, kun kuntoutujan oma usko ja voimavarat ovat vähäiset. Anneli kehuu kruunupuistolaisten hyvää yhteishenkeä ja toivoa luovaa työotetta.  Varsinaisen kuntoutustyön rinnalle Anneli nostaa huolenpidon, jota hän on jaksojen aikana Kruunupuistossa saanut. Hän on kokenut olonsa turvalliseksi eikä vieraassa ympäristössä toimimista ole tarvinnut jännittää, vaikka toimintakyky on rajoittunut. Aina on löytynyt auttavat kädet ympärille kannattelemaan arjen toiminnoissa ja itse on voinut keskittyä vain kokonaisvaltaiseen kuntoutumiseen ja voimavarojen löytämiseen. Toinen esiin nouseva asia on kuntoutusta tukeva ympäristö, jota Anneli kuvaa hoitoesteettisenä ja toteaa, että ”täällä kaikki on niin kaunista”.

Kuntoutuksessa ”ennalta-arvaamaton arvokkuus” on löytynyt myös vertaisuudesta. Kuntoutus on yhteisöllistä ja toisella jaksolla Anneli kertoo, että ryhmäytyminen puhkesi kukkaan. Naurun ja tunnelman vapautumisen myötä pystyttiin jakamaan vaikeitakin asioita toisten kanssa. Perjantai iltapäivänä kotiin lähdön hetkellä aito välittäminen kumpuaa Annelin ja toisen rouvan hyvästeistä ja toivotuksista: ”elokuussa nähdään ja ollaanhan tässä välissäkin yhteydessä!”