KRUUNUPUISTO   Punkaharju,   2014.

—Näin ne vaan toiveet toteutuvat, kun sitkeästi yrittää. Niinpä mekin, Lassi ja minä,
kevättalvella,- 2014,- kävimme lääkärissä, teimme hakemuksen, ja lähetimme sen minnekkäs muuanne kuin—KELALLE.  Siellähän oltiin niin höyliä, että muutaman
viikon kuluttua tuli päätös että,- ”mänkeepä poejat vua kuntootuksee.”

–20.05.14  laitettiin laukkuun paitoja, sukkia, housuja, ja tietenkin—hammasharja,
kyytikin passautui mukavasti, kun mukaan lähtijät halusivat tulomatkalla käydä ”lörtsyllä” Savonlinnan torilla, kelikin oli mainio, kevätaamun tyyliin, tunnelma oli mitä parhain.                                                                           Sävel, ”kuubalainen serenaadi”

SILLÄ————–Pyörätuolikin kyytiin pantiin, ja kepit ja ”paittiinit,”
lääkelaukussa annokset kulki, ne tropit ja pillerit.
Eurorahoja pussiin pantiin, mut lähdössä unohdettiin,
seinäpankit on niitä varten, jotka joutuvat kiipeliin.

Meidät oli kutsussa kehoitettu olemaan paikalla klo. 10.00 , ja sehän onnistui, oltiin
hyvissä ajoin. Sen kun sitten saatiin kamppeet komeroon, käskettiin,–syömään, se toi
mieleen ”verotalon”meiningin,  oli ruokaa ”tähteen heittäin,”–eipä joutanut perräisiä
nukkumaan kun Soili – tuo ystävyyden lähettiläs, otti meidät huostaansa, ja alkoi kertoa ja kuvailla talon tapoja, järjestystä, huoneita, henkilöitä, y,m,– joista tuon esityksen jälkeen,- muistettiin vain kysymys,–”minnekkä nyt männään,”

Tatjaana lääkäri kutsui sitten luokseen, tutki ja tenttasi, ja mehän vain myönneltiin,
kysyi mitä hyvänsä.—–Kuuma oli keli, raukea olo, huh huh, mutta se ei estänyt Maija-Liisaa puhumasta meille miten vieraita säikytellään, tai ystävää lähestytään puheen ääntämisellä.  –ja sitten, – Soili alkoi taas kysellä, ihan henk kohtaisesti, —”ootko monasti suanu kotona selekäes”–ja niin edelleen, kunnes Teuvo otti meidät
luokalle, kertoen miten saa jäsenet mutkalle kun treenaa, – näytti sen vielä.

Niinpä oli saatu tiistaipäivä ”pulukkaan”- syöntiä vaille, —–mieli kepeänä.

Sillä————–Oli ammatti ihmisten hommaa, meidät vastaan kun otettiin,
meille puhuttiin asiat suoraan, vaik välillä vitsailtiin.
Eipä jääty me paljoa vaille, joka soppeen kun tutustuttiin,
joka ”kammarin”tarujen maille, meidät tarkoin opastettiin.

Keskiviikkohan seuraa tiistain perästä,niin kävi nytkin, koko päivä  oli merkattu luentoja täyteen, estraadilla olivat,- Hannu,Aila, ja Satu,- kuultiin mitä meidän aivoissa taapahtuu kun ne herkiävät toimimasta, – no, tietäähän sen, niitä aivonystyröitä ei voi erikeepperillä paikata, on oltava jotain muuta.

Kuultiin myös,  ketä nykästään hihasta, kun apua tarvitaan, meille myös kerrottiin
mitä tehdä kun yllättää n,s. ”tolokuton näläkä,” ei sais kuulemma silmillä syödä vaan
olis tyydyttävä vähään, mutta kukapa tohtii tuttua miestä kiusata.   Lopuksi  keskustelu ryhmässä  todettiin että meissähän on vielä ainesta, olla vielä  monelle hyödyksi tai haitaksi, —-miten lie.  Mutta sepähän nähdään,——

Sillä, ———–Kun Tea liikunnan oppia antoi, monet laitteet jo hallittiin,
niinpä jalkojen levitys  muuttui, nimi sille kun keksittiin.
Ulla jäntevän kuntonsa näytti, käski ryhmämme kävelemään,
kaiken tarmonsa mäessä käytti, rupes–meitä huonoja hävettämään.

Perjantaina,- kun oli aamuPALA – äh-  syöty,– otti Teemu taas meidät luokalle, – eikä
jättänyt kesken, vaan piti muuttaa välillä toiseen kammariin, molemmissa neuvottiin
meitä liikkumaan siten ettei hiki tulis, mutta tulihan se.  Soilin tehtävänä oli asettaa
meille tavoitteita, – luultiin ensin että onko rahasta kyse, mutta ei, kuntoa -kuntoa ne
vaan hoputti.

Niinpä oltiin sitten lauantai aamussa, – miten ollakkaan,—–”yhemiehe hotteelle” oli
jätetty koko päivä, – Juha oli keksinyt meille – tuolijumppaa- kohtikävelyä, mutta ei sanottu ketä kohti, rentoutusta, keskustelua, —jo ennen opittua,- varsinkin se rentous.
Maanantain olivat jakaneet kekenään,TEEMU, SIRPA,SOILI,– oli taas tavoitteta ja haastattelua ja fysioterapijjoo,ja sitten —-huilattiin, tietenkin välillä—syötiin.

Tiistai oli paljolti maanantain kaltainen, luentoja, keskusteluja, välillä liikuntaa jumpan muodossa,Sirpan, Teemun, jaMaaritin neuvojen mukaan.  Poikkeusen teki vain —-aamupalan,–syönnin,–jälkeen – autuaalliset ruokalevot. Se teki hyvää.

Sillä,———–Sanan säilä ei aivoihin pysty, jatkuvasti jos rasitetaan,
oma kehomme sitä kun kysyy, ketä tästäkin palkitaan.
Kruunupuistossa huolet haihtuu, kun aavemariaa kuunnellaan
kuntoviikko kun toiseksi vaihtuu, verenkiertoon se vaikuttaa.

Sirpan johdattelema ryhmäkeskustelu aloitti tiistaipäivän, kumma kyllä—ei saatu kunnon väittelyä aikaan, oli vain myönteistä nyökyttelyä,  ei kai ymmärretty kaikkea.
Liikunnan riemuun päästiin kun Teemu komensi meidät vellamo kammariin, siellä oli
sormen koukistusta, ja varpaan ojennusta.  Tiistain ”palvelus ” loppui Maarit Tervosen esitykseen.     Keskiviikko sujui taas Teemun ja Liisan komennossa , oli liikunnan ja toiminnan päivä, siinä mentiin letti suorana paikasta toiseen, kuin lännen
elokuvissa.      Torstai sujui Teemun ja Sirpan ohjauksessa, ja päättyi –rentoutukseen,
siitä tuli meille oikein- toiveammatti.   Soilin aiheena oli koko meidän -anatomia,-
mistä lienee tinnytkin meidän maailmaan tulon, ja edesottamukset, – SENKIN——

Perjantai –30.05-14,  liikunnalla aloitettiin, pokkia pelattiin, varmaan Teemu halusi
antaa meille ikäänkuin -viimeisen voitelun.  Sirpa yritti keskustella meidän kanssa,
mutta se taisi jäädä puolitiehen, oli nimittäin kiire—-SYÖMÄÄN.

Soilin ja Teemun antamat ohjeet, ja läksyt syksyyn saakka, oli pantu paperille, niitä
kun tunnon tarkasti noudattaa, ei ole aikaa – rentoutukseen-, päivä päättyi lämpöisiin
lähtöhalauksiin, — hieno–tehokas, kuntoutusjakso,– muistetaan——

Sillä———–Hyvät ystävät, hoitajat varmaan, Kruunupuistoon on valittu,
heidän tahto on  taivaan rantaan, on elää kanssamme sallittu.
Oi jospa enkelit ikuisuuden, vois palkita auttajaa,
sois heille elämän uuden, ain kautta aikojen jatkaa saa.

Yks, lyytinen