Kuntoutus on investointi, ei pelkästään kuluerä

Kuntoutuksen oikea-aikaisuus, yksilöllisyys ja moniammatillisuus ovat keskeisiä tekijöitä toipumisen ja elämänlaadun parantumisessa. Neurologian dosentti ja neurologisen kuntoutuksen professori Aarne Ylinen avaa asiantuntijakommentissaan, miksi kuntoutus on olennainen osa hoitoketjua äkillisten aivovaurioiden jälkeen – ja miksi siihen panostaminen on investointi tulevaan toimintakykyyn.

Kuntoutus alkaa jo akuuttihoidossa
Äkillisten aivovaurioiden, kuten aivohalvauksen, kuntoutus tulee tutkimusnäytön perusteella aloittaa mahdollisimman varhain osana akuuttihoitoa. Akuuttihoidossa pyritään erilaisin toimin rajoittamaan aivovaurion laajuutta – sekä suoraan aivoihin kohdistuvilla hoidoilla että elimistön kokonaistilaa tukemalla (esimerkiksi hengityksen ja verenkierron turvaamisella). Alkuvaiheessa toipumista tapahtuu usein myös spontaanisti, kun tilapäisesti toimintakyvytön aivokudososa elpyy.

Jo vuodeosastovaiheessa aloitetaan kuntouttava hoitotyö ja usein fysio- tai muita terapioita. Tämä tarkoittaa mm. asentohoitoa, aktiivisten toimintojen harjoittelua sekä toimintarajoitteiden huomioimista arjessa. Esimerkiksi toispuoleinen havaitsemishäiriö otetaan huomioon vuorovaikutuksessa, ruokailussa ja potilaan käsittelyssä. Fyysinen kuntoutus suunnitellaan aina yksilöllisesti lähtötilanne huomioiden.


Motivaatio ja ilmapiiri tukevat toipumista
Tajunnan, ymmärryksen ja orientaation parantuessa kuntoutuksessa korostuvat kuntoutujan oma tahto ja motivaatio. Lämmin, kannustava ja turvallinen ilmapiiri tukee tutkitusti kuntoutumista. Moniammatillinen yhteistyö on keskeinen osa vaikuttavaa kuntoutusta: eri alojen asiantuntijat työskentelevät yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi, kukin omalla erityisalueellaan ja toisiltaan vinkkejä saaden. Kuntoutujasta itsestään tulee kuntoutuessaan osa tätä moniammatillista tiimiä, ja aktiivinen omainen voi myös merkittävällä tavalla tähän tiimiin liittyä. Yhteistyö on vuorovaikutteista, kaikki oppivat toisiltaan ja tietoa jaetaan aktiivisesti parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi.

Yksilöllisyys on kuntoutuksen ydin
Yksilöllisyys on kuntoutuksen ytimessä. Sairauden lisäksi huomioidaan kuntoutujan persoonallisuus ja elämäntilanne – ja parhaiten tämä onnistuu akuuttihoidon jälkeisessä moniammatillisessa kuntoutuksessa. Fyysisten taitojen harjoittelussa toistot ja aktiivisuus ovat keskeisiä, mutta yhtä tärkeää on levon ja kuormituksen tasapaino. Aivojen kannalta kuntoutuminen on oppimisprosessi: harjoittelun aikana opitut taidot vahvistuvat levon aikana.

Psyykkinen, kognitiivinen ja kommunikatiivinen kuntoutuminen
Myös psyykkinen ja kognitiivinen toipuminen ovat olennainen osa kuntoutusta ja etenevät usein arjen toimintojen harjoittelun myötä. Erityistilanteissa neuropsykologisesti orientoituneen psykologin arviointi ja muulle tiimille antava ohjeistus saattaa olla ratkaisevankin tärkeätä. Varsinainen neuropsykologinen tutkimus ja kuntoutus voi tulla tarpeeseen esimerkiksi työelämään paluun ollessa tavoitteena.

Puheterapeutti ja toimintaterapeutti voivat keskeisesti avustaa kommunikaation haasteissa. Puheterapeutti on myös nielemisen asiantuntija ja tarpeen, mikäli tässä haasteita ilmenee. Kiinnostuksen ylläpitäminen ympäröivään maailmaan – esimerkiksi lukemisen tai television kautta – tukee toipumista. Kannustava ilmapiiri, tavoitteellisuus ja realistinen optimismi edistävät kuntoutumista, kun taas pessimistinen asenne voi hidastaa sitä. Kuntoutumista tukevan hoitotyön ammattilaiset ovat eniten tekemisissä kuntoutujan kanssa ja siten hyvin keskeisessä asemassa.


Kuntoutuksen tavoitteena parempi elämänlaatu
Kuntoutuksen päätavoitteena on elämänlaadun parantaminen. Keskeisiä askelia ovat omatoimisuuden lisääntyminen, kotiin palaaminen mahdollisuuksien mukaan, osallistumismahdollisuuksien vahvistuminen sekä oman elämän hallinnan lisääntyminen. Liikkumiskyvyn ja kommunikaatiomahdollisuuksien parantuminen – apuvälineiden avulla tai ilman – ovat usein merkittäviä edistysaskelia. Myös sosiaalisten kontaktien ylläpito, esimerkiksi tarvittaessa digitaalisten laitteiden avulla, on tärkeää.

Rauhallinen kuntoutusympäristö tukee tuloksia
Sairaalassa aloitettu kuntoutus tapahtuu usein kiireisessä akuuttiympäristössä, mutta voinnin kohentuessa siirtyminen moniammatilliseen kuntoutumisyksikköön ja rauhalliseen ympäristöön on tärkeää. Laitoskuntoutus tähtää aina itsenäiseen elämään laitoksen ulkopuolella, ja kuntoutusjakson aikainen kannustava, rohkaiseva ja turvallinen ilmapiiri tukee merkittävästi tuloksia.

Tarvittaessa omakustanteinen kuntoutumisjakso asiantuntevassa yksikössä on parhaimmillaan perusteltu investointi tulevaan toimintakykyyn. Kuntoutusjakson jälkeen keskeistä on myös hyvin järjestetty avokuntoutus sekä riittävä tuki kotiutumisen yhteydessä.

Kirjoittaja

Aarne Ylinen
Neurologian dosentti, kuntoutuksen dosentti
Neurologisen kuntoutuksen professori (Helsingin yliopisto 2013–2017)