Tutkimusmatkoja työssäjaksamiseen

Miten sinä jaksat työssäsi? Työelämän vaatimuksista ja erityisesti työuupumuksen lisääntymisestä tai jopa kroonistumisesta lähes kansanterveydelliselle tasolle on keskusteltu viime aikoina mediassa runsaasti. Asiassa mielipiteet vaikuttavat jakautuvan kahteen leiriin rajoittuen työn vaativuuden tai työntekijän työmotivaation näkökulmiin. Yksilön kokemus ja työssäjaksamisen yksilöllinen kosketuspinta unohtuvat kuitenkin helposti näissä keskusteluissa. Mitä tehdä, jos oma koettu työn imu alenee ja työuupumuksen merkit täyttävät mielen? Vastauksia on yhtä monta, kuin on yksilöitäkin. Yksi hyötyy luontoliikunnasta, toinen etelänmatkasta, kolmas hyggeilee vilttiin kääriytyen ja neljäs hakeutuu työterveyshuollon palveluiden piiriin.

Työssäjaksaminen edellyttää ensisijaisesti itsetuntemusta; mitkä asiat työssä motivoivat ja kannustavat, minkä takia olen valmis ponnistelemaan, miten voin palautua työpäivän aikana, millaisessa työympäristössä jaksan parhaiten? Psykologin näkökulmasta on monesti turhauttavaa, että valmista halki-poikki-pinoon-mallia työssäjaksamisen tueksi ei ole. Kokemukseni mukaan tieto ja näkökulmien avaaminen vähentävät työperäistä tuskaa, sillä mitä tarkemmin yksilö hahmottaa työnsä piirteitä, sen varmemmin löytyy juuri se itselle sopiva suunta ja tapa navigoida työelämää sekä sen muutoksia.

Tutkimusmatkalle omaan työelämään ja työssäjaksamiseen pääsee toki omin voimin, mutta myös KIILA-kuntoutuksen avulla. KIILA on osa ammatillista kuntoutusta ja on TYK- ja ASLAK-kuntoutuskurssien poistuttua muodostunut työelämässä olevien työkykyä tukevaksi kuntoutusmuodoksi. KIILA-kuntoutus toteutetaan yhteistyössä työterveyshuollon ja työpaikan kanssa, jotta tutkimusmatkalla löytyneitä ideoita ja oivalluksia voidaan mahdollisimman sujuvasti lähteä toteuttamaan suoraan arjessa.

Toivon itse, että työelämän vaatimuksia ja työssäjaksamisen uhkia korostavassa keskustelussa olisi tilaa yksilöllisyyden lisäksi myös ennaltaehkäisevälle ja ennakoivalle näkökulmalle.  Monesti omassa työkyvyssä olevan särön huomaaminen ja korjaaminen on helpompaa, nopeampaa sekä vastuullisempaa kuin uudelleenrakennus perustuksia myöten. 

Anni Narsakka, kuntoutuspsykologi



Tilaa uutiskirje