Hallimakuuta ja parantavaa ilmaa

Hallimakuun rentouttavasta ja raittiin, puhtaan mäntyilman hyvää tekevästä vaikutuksesta voi Kruunupuistossa nauttia tänäkin päivänä.


Koska keuhkotuberkuloosiin ei ollut lääkehoitoa, hoito perustui tehokkaaseen yleishoitoon; lepoa, ravitsevaa ruokaa ja kevyttä liikuntaa. Keskeinen osa päivittäistä hoitoa oli hallimakuu ulkona kaikkina vuodenaikoina – talvella turkiksiin ja peittoihin kääriytyneenä hengittäen raikasta mäntymetsän tuoksua ja ihaillen kaunista maisemaa. Hallimakuun rentouttavasta ja raittiin, puhtaan mäntyilman hyvää tekevästä vaikutuksesta voi Kruunupuistossa nauttia tänäkin päivänä.

Vaikean sairauden ja eristyneen parantola elämän vastapainoksi Takaharjussa oli vilkas kulttuurielämä: näytelmäryhmiä, orkestereita ja jopa leikkimielisiä mielenosoituksia . Yli puolet parantolan potilaista oli 20 -30 -vuotiaita, joten metsäpolulla saattoi nähdä kaksi “lumpustavaa” parantolan potilasta. Parantolakielinen termi “lumpustus” eli seurustelu oli saanut alkunsa siitä, kun poika pyysi tyttöä “keräämään lumpeenkukkia”.

Parantolassa hoidettiin myös Latvian kansalliskirjailijaa Rudolfs Blaumanista vuonna 1908. Kirjailija tunsi terveytensä kohenevan Takaharjussa, mutta hän menehtyi liian pitkälle edenneeseen sairauteensaKirjailija kuvailee oloaan kirjeessään ystävälleen: ” Parantolaa ympäröi joka puolelta mäntymetsä. Etelässä näkyy Saimaa, joka tulee melko lähelle. Kun parvekkeen ovi on auki- ja se on auki melkein aina – näen vuoteestani järven kimalluksen. Metsän keskellä, lähellä taloa, seisoo kaksi puuta: mänty ja koivu. Koivu ojentelee alituiseen kohti mäntyä, kuin rakastunut latvialaispoika, mutta mänty torjuu sen kylmänä kuin suomalaisneito.” Makuuhallin seinälle on kiinnitetty muistolaatta kirjailijan muistoksi. Vuosina 1911 – 1917 jopa kolmannes parantolan potilaista oli Pietarista, jotka olivat kuulleet hyvistä hoitotuloksista.



Tilaa uutiskirje