Kruunupuisto ja Punkaharju – kappale Suomen 100 v historiaa

Punkaharjun maisemat kansallisromantiikan ja matkailijoiden innoittajina

Punkaharjun maisemalla ja sen kauneudella on ollut suuri merkitys suomalaisessa maisemakuvauksessa ja siihen kytkeytyvässä kansallisromanttisessa kirjallisuudessa, maalaustaiteessa ja runoudessa. Fredrika Runeberg kuvasi Punkaharjun kauneutta kirjeessään: ”Punkaharjulle ei kai maailmassa ole vertaistansa. Sen ihanuutta ja kauneutta ei mikään kynä pysty kuvailemaan. Tämä on kaunein näköala, minkä olen eläissäni nähnyt”.

Punkaharju on aina innoittanut myös matkailijoita, jotka ovat olleet kiinnostuneita luonnon kauneudesta. Matkailijoiden viihtyvyydeksi harjualueelle tehtiin kävelypolkujen verkostoa, mikä on käytössä edelleen. Varsinainen Punkaharjun matkailun käännekohta tapahtui vuonna 1908, jolloin Savonlinna-Elisenvaara välinen ratayhteys avattiin ja yhteys Pietariin avautui. Vuonna 1914 Punkaharjulle avautui Hotelli Finlandia, mikä nykyään toimii Hoitokoti Finlandiana.

”Rannalta tältä palasen
maat ihanaista isien
sä näet
nuorukainen”.

 

Hallimakuuta ja parantavaa ilmaa

Vuonna 1903 valmistunut Takaharjun parantola oli yksi Suomen ensimmäisistä keuhkotauti-parantoloista. Sen perusti Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Parantolan suunnitteli arkkitehti Onni Törnqvist.

Vuosina 1911 – 1917 jopa kolmannes parantolan potilaista tuli Pietarista, jotka olivat kuulleet hyvistä hoitotuloksista. Koska keuhkotuberkuloosiin ei ollut lääkehoitoa, hoito perustui tehokkaaseen yleishoitoon; lepoa, ravitsevaa ruokaa ja kevyttä liikuntaa. Keskeinen osa päivittäistä hoitoa oli hallimakuu ulkona kaikkina vuodenaikoina – talvella turkiksiin ja peittoihin kääriytyneenä hengittäen raikasta mäntymetsän tuoksua ja ihaillen kaunista maisemaa.  Suomen itsenäistymisen aikaan 100 vuotta sitten Punkaharjulla ”taisteltiin” siis tuberkuloosia vastaan.

 

Sotavuosista kohti kuntoutustoimintaa

Toisen maailmansodan aikana parantola toimi sotilassairaalana hoitaen sekä haavoittuneita että tuberkuloosipotilaita. Tarinan mukaan marsalkka Mannerheimin kerrotaan rohkaisseen vaikeasta leikkauksesta toipuvaa Ehrnroothia toteamalla: ”Ei majuri kuole, majurilla on niin kirkas katse.” Ehrnroot ja muut haavoittuneet siirrettiin tervahöyryillä jatkohoitoon Varkauden sotasairaalaan.

Sotavuosien jälkeen Takaharju toimi puolustusvoimien keuhkotuberkuloosihoitolaitoksena. Hoitomenetelmien ja lääkehoidon kehittyessä parantolan toiminnalle piti etsiä täysin uusia sisältöjä ja arvokkaat kiinteistöt kaipasivat mittavia parannuksia.

Vuodesta 1969 lähtien entisessä Takaharjun Parantolassa nykyisessä Kruunupuistossa on kuntoutettu potilaita (nykyisin asiakkaita), joilla on ollut erilaisista syistä johtuva tarve kuntoutukselle – yksi suurimmista kuntoutettavista potilasryhmistä ovat olleet sotiemme veteraanit. Osa veteraaneista, jotka ovat nyt juhlavuonna yli 90 vuotiaita, ovat käyneet 48 vuoden ajan joka vuosi kuntoutuksessa!

Me Kruunupuiston työntekijät koemme olevamme etuoikeutettuja, kun olemme saaneet kulkea yhtä matkaa näiden sodan kokeneiden veteraanien kanssa ja kuunnella heidän tarinoitaan. Olemme kaikki äärettömän kiitollisia heille, kun he omalla panoksellaan varmistivat, että Suomi voi juhlia 100 v. Itsenäisyysjuhlaa. Samalla muistamme kaikkia heitä, jotka jäivät rintamalle ja muistamme myös heidän omaisiaan, jotka menettivät rakkaimpansa. Hiljennymme viettämään Itsenäisyyspäivää näillä aatoksilla – Onnea Suomi 100 v!

 

Tiina Riikonen

kuntoutusjohtaja, Kruunupuiston palveluksessa v. 1991



Tilaa uutiskirje